Maaperä muodostaa fyysisen yhteyden eläinten, kasvien ja mineraalien välillä, ja sillä on tärkeä rooli veden ja ilman laadun ylläpitämisessä. Siksi on syytä opetella ymmärtämään sitä paremmin ja kunnioittamaan sitä, sillä maaperä on uusiutumaton luonnonvara. Itse asiassa maa-aineksen syntyminen kestää noin 1 000 vuotta, mutta sen voi tuhota jo kymmenen vuoden vastuuttomalla viljelyllä.

Maaperän koostumus

Maaperän elämää voi tarkastella mikroskooppisella tasolla. Noin kymmenen senttimetriä paksu maakerros sisältää hyvin vilkasta biologista toimintaa. Sen jokaisella osalla on oma roolinsa kaiken elollisen aineksen tuotannossa ja kierrätyksessä.

Kaikki maatyypit koostuvat neljästä tutusta osa-alueesta:

• 10–40 % kaasua: typpeä, happea, hiilidioksidia ja vesihöyryä
• 10–40 % vettä ja siihen liuenneita aineita
• 35 % mineraaliyhdisteitä
• 15 % orgaanisia yhdisteitä.

Kunkin osa-alueen osuus vaihtelee sääolosuhteiden ja kyseisen maaperän ominaisuuksien mukaan. 

Mineraaliyhdisteiden ja orgaanisten yhdisteiden rooli maaperässä on suodattaa ja säilöä ravinteita ja vettä sekä vähentää liukenemisen ja haihtumisen aiheuttamia häviöitä.

Orgaanisiin yhdisteisiin kuuluvat myös monenlaiset organismit, kuten bakteerit, sienikasvusto, hyönteiset ja humus. Aivan kuin mineraaliyhdisteiden, myös niiden tehtävä on ravinteiden suodattaminen ja säilöminen. Lisäksi ne pystyvät kierrättämään ja luomaan uusia ravinteita, pigmenttejä, hormoneja ja antibiootteja, jotka vaikuttavat kasvien kasvuun ja kykyyn kestää tuhoeläimiä.

Eri maaperätyypit

Maaperätyyppejä on neljä. Jokaisella niistä on omat ominaispiirteensä, jotka edellyttävät juuri niihin sopivia viljely- ja istutusmenetelmiä.

Savimaa

Tämä on raskas maatyyppi, jossa on suuri savipitoisuus. Yleisesti ajatellaan, että 15–25 prosentin savipitoisuus on sopiva hedelmälliselle maalle. Savimaan ominaisuudet vaihtelevat vuodenaikojen mukaan: talvella se on sitkasta, kuivan kauden aikana siihen ilmestyy halkeamia.

Kosteutensa ja ravinnepitoisuutensa ansiosta se on paras maaperätyyppi puutarhalle.

Vihje: Voit keventää maata levittämällä orgaanista lannoitetta ja kariketta sekä lisäämällä säännöllisesti kompostimultaa. Älä kuitenkaan lisää liikaa hiekkaa maan muokkausvaiheessa – se voi tehdä maaperästä betonia!
 

Hiesumaa

Hiesumaa on ravinteikasta ja hedelmällistä, mutta vähäinen savipitoisuus (alle 10 %) ja hiekkapitoisuus tekee siitä haavoittuvaa. Se on myös herkkää eroosiolle. Jos haluat säilyttää kasvisten ja muiden kasvien hyvän tuottavuuden, hiesumaahan on vuosittain lisättävä kompostimultaa.

Koska hiesumaa on sekä ilmaa että vettä läpäisevää, sitä on muokattava säännöllisesti ja se on peitettävä orgaanisella kateaineella, jottei maan pinnalle synny sateen jälkeen kovaa kuorikerrosta. Orgaanisen lannoitteen levittäminen kunkin sadon välissä estää tämän kuorikerroksen muodostumisen.

Vihje: Vältä hyvin kostean hiesumaan muokkaamista, sillä se voi tiivistää maaperää tarpeettomasti.
 

Hiekkamaa

Tämä on kevyttä, helposti muokattavaa maa-ainesta. Eräs hiekkamaalle ominainen piirre on, että vesi ja ilma läpäisevät sen. Sen ansiosta maa lämpenee nopeasti keväällä, mutta vastaavasti se ei pysty pidättelemään vettä ja ravinteita kovin hyvin. Hiekkamaa myös kuivuu helposti kesällä. Siksi se vaatii lämpimänä vuodenaikana säännöllistä kastelua pienillä vesimäärillä.

Vihje: Muista hiekkamaan säännöllinen parantaminen, etteivät kasvit ime sen kaikkia ravinteita tyhjiin.
 

Kalkkipitoinen maa

Tämäntyyppisen maaperän tunnistaa tavallisesti vaaleasta väristä. Monet puutarhurit pitävät sitä todella huonona maa-aineksena, sillä se kuivuu helposti kesällä muodostaen tunnusomaisia halkeamia. Jos maaperässä on lisäksi savea, se muuttuu liejuksi ja pakkautuu tiiviiksi sateisina aikoina.

Lisäksi kalkkimaalla ei tavallisesti luovuta helposti tiettyjä ravinteita, kuten rautaa, mikä aiheuttaa lehtien kellastumista (kloroosia).

Vihje: Savista kalkkimaata voi parantaa sekoittamalla siihen orgaanista ainetta, levittämällä orgaanista lannoitetta tai lisäämällä siihen kompostimultaa. Lisättävässä lannoitteessa ei kuitenkaan saa olla liikaa kalkkikiveä, sillä tämäntyyppisessä maa-aineksessa on jo luonnostaan 10–30 prosenttia kalsiumkarbonaattia.

Mistä eri maa-ainestyypit tunnistaa?

Kerro, millaista maata sinulla on, niin kerron sinulle, mitä sinun pitää viljellä… Yritämme usein muuttaa maaperää voidaksemme kasvattaa haluamiamme kasveja. Olisi kuitenkin parempi valita kasvattamamme kasvit sen maaperän mukaan, joka meillä on käytössämme. Seuraavassa on kerrottu erilaisia keinoja, jodien avulla voi tunnistaa maaperän tyypin ja koostumuksen.

Maa-aineksen tuntuma

Kosketus on tehokas tapa selvittään maaperän laatu. Voit tehdä sen ns. ”makkaratestillä”.

”Makkaratesti”:

Ota kourallinen maata puutarhastasi ja hiero sitä sormiesi välissä.

• Jos siitä ei voi muodostaa makkaramaista pötköä, kyseessä on todennäköisesti hiekkamaa.
• Jos makkaran voi muodostaa, mutta sen päitä ei voi yhdistää, kyseessä on todennäköisesti hiesumaa.
• Jos makkarapötkön päät voi yhdistää toisiinsa, kyseessä on todennäköisesti savimaa.

Maa-aineksen väri

Joskus pelkkä puutarhan maa-aineksen katseleminen voi antaa tärkeää tietoa maaperän laadusta ja kunnosta.

• Maa-aineksen vaalea väri kertoo kalkkipitoisuudesta tai hiekkaisuudesta.
• Musta maa on turvemaan merkki.
• Tummanruskeassa maassa on runsaasti orgaanista ainesta.
• Sinertävät, vihertävät tai harmaat sävyt ovat vettyneen maan merkkejä.
   

Kasvatettavat kasvit

Myös kasvit ovat hyvä indikaattori maaperän tyypistä. Itse asiassa jotkin kasvit kasvavat vain tietyntyyppisessä maassa. Siksi kannattaa tutustua viljeltävien kasvien lisäksi myös puutarhan alueella luonnostaan kasvaviin kasveihin.
 

Laboratorioanalyysit

Jos haluat saada täydellisen kuvan puutarhan maa-aineksesta, parasta tapa on ottaa yhteyttä maaperätutkimuksiin erikoistuneeseen laboratorioon. He analysoivat maaperän tarkasti ja antavat sitten tarkat tiedot sen monista osa-alueista:

• rakenne (savi-, kalkkikivi- ja hiekkapitoisuus)
• kalsiumpitoisuus
• vaihtuvat aineet
• C/N-suhde (hiilen ja typen suhde)
• orgaanisen aineksen pitoisuus
• pH (maaperän happamuus).

Ennen kuin otat yhteyttä laboratorioon, kannattaa harkita näytteenottosarjan hankkimista. Se auttaa keräämään maaperänäytteen, jonka voi lähettää laboratorioon analysoitavaksi.
 

Vihje:

On maaperäsi tyyppi mikä tahansa, voit optimoida sen laadun ja parantaa sen tuottavuutta yksinkertaisilla keinoilla:

• Levitä orgaanista lannoitetta.
• Lisää säännöllisesti kompostimultaa.
• Suojaa maa peittämällä se karikkeella.